Slovenia-luontomatkaajan unelmakohde
Slovenia ei ehkä ole se ensimmäinen kesälomakohde, joka suomalaisen mieleen juolahtaa. Slovenia on tarjoaa kuitenkin mahtavat puitteet seikkailunhaluisille ja luonnossa liikkumisesta nauttiville. Itse bongasin Slovenian esimmäisen kerran, kun Pupulandian Jenni Rotonen kertoi Slovenian matkastaan blogissaan useampi vuosi takaperin. Sen jälkeen Slovenia on ponnahdellut esille matkablogeissa aina vain lisäten haluani matkustaa tuohon valtioon.
Sloveniasta löytyy koko repertuaari mitä kauneimpia maisemia; jylhät juliaaniset alpit, alavat pellot ja tuuheat metsät. Vaikka Sloveniassa on vain pari miljoonaa asukasta on siellä todella paljon pieniä muutaman sadan-tuhannen hengen somia kyliä. Kylät ovat täynnä vaaleita alppihenkesiä taloja ja usein niiden läpi kulkee joki. Vesi Sloveniassa on todella kirkasta ja puhdasta, sillä slovenialaiset tuntuvat arvostavan luontoaan ja useimmiten vesistöllä liikutaan ilman bensiinikäyttöisiä moottoriveneitä.
Itse olimme koko viikon Triglavin kansallispuiston luona Bohinj-järven tuntumassa. Jo ennen matkalle lähtöä haaveilin patikoinnista ja vesiputouksista ja tätä unelmaa kovimmekin toteuttamassa kolmeen otteeseen. Vierailimme Vintgar, Mostnica, Pericnik-vesiputouksilla joihin oli suunnilleen kymmenen kilometrin edestakainen matka lähimmästä kylästä. Alla on pari kuvaa Pericnik-putoukselta, jonne muodostui myös sateenkaari siihen kohtaan, jossa vesi syöksyy maahan.
Patikoinnin lisäksi vierailimme totta kai Bledissä. Bled-järven keskellä on saari, jossa sijaitsee upea kirkko. Kirkkoa kuitenkin kunnostetaan tällä hetkellä, joten emme käyneet siellä vaan ihastelimme järveä kävelemällä sen ympäri. Yhtenä iltana ehdotin miehelle, että vuokraisimme veneen ja kiertäisimme sillä Bohinj-järven. Koska kahden hengen kajakkeja ei ollut saatavilla ja vuokraaja kertoi kanootin olevan hieman epävakaa kahdelle päädyimme tavalliseen soutoveneseen. Oli silläkin tunnelmallista soudella järvellä auringon vähitellen laskiessa vuorten taakse.
Miehen toiveena oli päästä laskemaan koskea. Sanoin, että sopi,i jos mennään sitten ratsastamaan hevosilla. Nämä olivat molemmat sellaisia aktiviteettejä, joita kumpikaan emme olleet aiemmin kokeilleet. Odotin koskenlaskulta enemmän tyrskyjä, pärskeitä ja kastumista. Säilyin kuitenkin melko kuivana, vaikka osan matkasta olin aivan edessä. Joessa oli myös melko paljon lähes tyyniä kohtia, jolloin ei tarvinnut meloa lainkaan. Ensi kerralla täytyy mennä vaativammalle reitille! Mies suhtautui aluksi vähän nuivasti ratsastukseen ja meinasi jo perua lähtönsä. En kuitenkaan antanut periksi, kun asiasta oli jo sovittu vaan varasin ratsastuksen maanantaille. Ensikertalaisia kun olimme etenimme suurimman osan parin tunnin ratsastuksesta kävelyvauhtia. Muutamaan otteeseen ravasimme ja silloin kyllä hypin hevosen selässä aivan holtittomasti vailla minkäänlaista rytmitajua. Opas kyllä kovasti vieressä hoki tahtia "up and down- one and two". Jälkeenpäin mies kertoi pitäneensä ratsastuksesta koskenlaskua enemmän. Minulla taas kävi päin vastoin ja sydämeni sykki enemmän koskenlaskulle.
Sloveniasta löytyy koko repertuaari mitä kauneimpia maisemia; jylhät juliaaniset alpit, alavat pellot ja tuuheat metsät. Vaikka Sloveniassa on vain pari miljoonaa asukasta on siellä todella paljon pieniä muutaman sadan-tuhannen hengen somia kyliä. Kylät ovat täynnä vaaleita alppihenkesiä taloja ja usein niiden läpi kulkee joki. Vesi Sloveniassa on todella kirkasta ja puhdasta, sillä slovenialaiset tuntuvat arvostavan luontoaan ja useimmiten vesistöllä liikutaan ilman bensiinikäyttöisiä moottoriveneitä.
Itse olimme koko viikon Triglavin kansallispuiston luona Bohinj-järven tuntumassa. Jo ennen matkalle lähtöä haaveilin patikoinnista ja vesiputouksista ja tätä unelmaa kovimmekin toteuttamassa kolmeen otteeseen. Vierailimme Vintgar, Mostnica, Pericnik-vesiputouksilla joihin oli suunnilleen kymmenen kilometrin edestakainen matka lähimmästä kylästä. Alla on pari kuvaa Pericnik-putoukselta, jonne muodostui myös sateenkaari siihen kohtaan, jossa vesi syöksyy maahan.
Patikoinnin lisäksi vierailimme totta kai Bledissä. Bled-järven keskellä on saari, jossa sijaitsee upea kirkko. Kirkkoa kuitenkin kunnostetaan tällä hetkellä, joten emme käyneet siellä vaan ihastelimme järveä kävelemällä sen ympäri. Yhtenä iltana ehdotin miehelle, että vuokraisimme veneen ja kiertäisimme sillä Bohinj-järven. Koska kahden hengen kajakkeja ei ollut saatavilla ja vuokraaja kertoi kanootin olevan hieman epävakaa kahdelle päädyimme tavalliseen soutoveneseen. Oli silläkin tunnelmallista soudella järvellä auringon vähitellen laskiessa vuorten taakse.
Miehen toiveena oli päästä laskemaan koskea. Sanoin, että sopi,i jos mennään sitten ratsastamaan hevosilla. Nämä olivat molemmat sellaisia aktiviteettejä, joita kumpikaan emme olleet aiemmin kokeilleet. Odotin koskenlaskulta enemmän tyrskyjä, pärskeitä ja kastumista. Säilyin kuitenkin melko kuivana, vaikka osan matkasta olin aivan edessä. Joessa oli myös melko paljon lähes tyyniä kohtia, jolloin ei tarvinnut meloa lainkaan. Ensi kerralla täytyy mennä vaativammalle reitille! Mies suhtautui aluksi vähän nuivasti ratsastukseen ja meinasi jo perua lähtönsä. En kuitenkaan antanut periksi, kun asiasta oli jo sovittu vaan varasin ratsastuksen maanantaille. Ensikertalaisia kun olimme etenimme suurimman osan parin tunnin ratsastuksesta kävelyvauhtia. Muutamaan otteeseen ravasimme ja silloin kyllä hypin hevosen selässä aivan holtittomasti vailla minkäänlaista rytmitajua. Opas kyllä kovasti vieressä hoki tahtia "up and down- one and two". Jälkeenpäin mies kertoi pitäneensä ratsastuksesta koskenlaskua enemmän. Minulla taas kävi päin vastoin ja sydämeni sykki enemmän koskenlaskulle.
Kommentit
Lähetä kommentti