Taloushistoriani- Tarinani kuluttajana, säästäjänä ja sijoittajana lapsuudesta tähän päivään
Lapsena asuin omakotitalossa kaupunkilähiössä kuuluen hyvinkin tyypilliseen suomalaiseen perheihanteeseen, jonka muodostivat äiti, isä ja kaksi lasta, joista toinen oli tyttö ja toinen poika. Ensimmäisinä elinvuosina 1990-luvulla isäni oli työttömänä ja hän hoiti minua kotona. Äitini sen sijaan kävi pitämässä huolta toisten lapsista päiväkodin lastenhoitajana. Rahat olivat tiukoilla, koska tuloja oli vähän ja omakotitalo oli valmistunut vasta pari vuotta aiemmin. Nälkää ei tarvinnut nähdä, mutta vihanneksia ja hedelmiä ei kylllä kotitaloudestamme löytynyt. Vaatteita sain useamman kauppakassillisen muutaman kerran vuodessa minua hieman vanhemmilta serkuilta. Kirpputoreilla kierreltiin myös ahkerasti äidin kanssa.
Aloitettuani koulun isäni perusti oman yrityksen. Parin-kolmen vuoden kuluttua yritys alkoi tehdä tulosta ja perheellämme alkoi mennä taloudellisesti paremmin. Kävimme kylpylöissä, huvipuistoissa ja ensimmäistä kertaa ulkomaillakin. Sain itse valita kaupasta mieleisiäni vaatteita. Monien muiden lasten tavoin en saanut viikkorahaa. Synttärilahjaksi saadut rahat äiti otti itselleen talteen ja osti niillä myöhemmin jotakin tarpeellista meille lapsille. Eipä siis ollut rahoja, joita olisin itse voinut säästää tai tuhlata. Kuudennella luokalla ollessani vanhempani erosivat.
Isäni jäi asumaan omakotitaloon, minä, äiti ja pikkuveljeni muutimme parin kilometrin päähän vuokrakaksioon. Raha oli jälleen hieman tiukemmassa. Yläasteellakaan en saanut säännöllistä viikko-tai kuukausirahaa. Jokaista hankintaa varten jouduin kysymään rahaa erikseen. Välillä joillekin raha-anomuksilleni sanottiin kyllä ja välillä taas ei. Yhdeksännen luokan jälkeen muutinkin jo omilleni opiskelujen vuoksi. Kävimme pankissa äidin kanssa hankkimassa minulle käteiskortin, jolla saisin nostettua automaatista käteistä, mutta jolla ei kuitenkaan voinut maksaa kaupassa. Äiti maksoi soluasuntoni vuokran ja puhelinlaskuni sekä siirsi viikottain tililleni 20-30 euroa ruokaan. Kaupassa mietinkin aina tarkkaan ostoksiani ja mitä voin sillä viikolla ostaa. Vaatteita käytiin ostamassa yhdessä yleensä pari kertaa vuodessa.
17-vuotiaana sain ensimmäisen kerran kesätöitä ja jatkoinkin samassa työpaikassa keikkailua viikonloppuisin opiskelujeni loppuun saakka. Kuukaudessa sain keikkatuloja yleensä 200-400 euroa, enkä pyytänyt äidiltä enää yhtä usein ruokarahaa, hän kuitenkin edelleen maksoi vuokrani. Jos rahaa jäi yli niin tuhlasin sen vaatekauppoihin. Valmistumisen jälkeen tein koko kesän ahkerasti töitä ja sain säästettyä rahaa ammattikorkeakouluopintoja varten.
Syksyllä 2010 muutin Kuopioon ja opiskelin siellä terveysalaa 3,5 vuotta. Kuopiossa asuessani tein töitä vain kesäisin ja säästin niistä tuloista niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi sain opintotukea ja otin opintolainaa. Elämä ei ollut kovin leveää ollut niinä vuosina, mutta ei se varmasti ollut muillakaan opiskelijoilla.
Neljä ja puoli vuotta sitten valmistuin ammattikorkeakoulusta ja siirryin työelämään. Viimeiset puoli vuotta ennen valmistumistani olin taloudellisesti todella tiukoilla, sillä olin sen vuoden kesän pelkän opintotuen ja opintolainan varassa ja sama meno tietysti jatkui aina valmistumiseeni saakka. Töiden vuoksi tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja kahden asunnon vuokran maksu päällekkäin yhden kuukauden kohdalta sekä tietysti uuden asunnon takuuvuokran maksaminen. Töiden alkaessa tarvitsin lisäksi auton työmatkoihin. Velkaa oli siis kiitettävästi heti työuran alkaessa ja niitä hoitaessa menikin lähemmän vuosi.
Lisäksi kulutustottumukset kasvoivat nousseen tulotason myötä. Ruokakaupassa en enää jaksanut kulkea laskin kädessä ja tutkailla hintoja kovinkaan tarkasti. Vuosien pihistelyn jälkeen olin mielestäni myös ansainnut vihdoinkin uusia vaatteita, ripsienpidennykset ja säännölliset kampaajakäynnit. Ulkomaanmatkoja tuli myös tehtyä säännöllisesti 1-2 kappaletta per vuosi. Säästöön ei jäänyt mitään, olinhan opiskeluvuosina tottunut siihen, että tili on kuun lopussa tyhjä.
Vuosi valmistumisen jälkeen havahduin siihen, että haluan rahaa säästöönkin. Oman asunnon ostaminen alkoi tuntua myös ajankohtaiselta ja niinpä menin silloisen miesystäväni kanssa pankkiin. Perustimme ASP-tilin ja sovimme pankin kanssa, että kuukausittain kummankin tililtä tehdään veloitus ASP-tilille. Vuonna 2016 ostimmekin sitten täysin remontoitavan omakotitalon. Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta talon remontoinnista ja olimme arvioineet työmäärän ja budjetin aivan pieleen. Suhteemme päättyi eroon ennen kuin remontti edes valmistui. En siis koskaan muuttanut tuohon kyseiseen taloon vaan jäin asumaan vuokra-asuntoon.
Remonttilaskuja tuli kuitenkin joka suunnasta ja maksoinkin niitä yhdessä entisen miesystävän kanssa erosta huolimatta. Samaan aikaan kun yritin totutella yhden hengen talouteen ja ostaa tarvittavia huonekaluja. Suurimman osan remonttikuluista sain katettua säästöillä, mutta osan maksoin Visalla. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut kyllä mennä pankkiin pyytämään matalampi korkoista käyttölainaa, mutta tuossa vaiheessa olin henkisesti aivan liian uuvuksissa tehdäkseni taloudellisesti järkeviä ratkaisuja.
Olin siis veloissani ja vastasin nyt kuukausittain itse kaikista kuluistani. Kuukausittain lyhensin sekä opintolainaa että Visa-laskua sekä ostamieni huonekalujen kuukausieriä. Muuttuneesta tilanteestani huolimatta, en myöskään lopettanut vaatteiden tilailua netistä. Nythän minä niitä vasta tarvitsinkin; näyttääkseni muille kuinka hyvin minulla menee, vaikka todellisuudessa olin aivan rikki. Lopputuloksena aina vain lisää velkoja.
Hiljalleen aloin päästä jaloilleni eron jälkeen ja ajattelin, että tämän päättömän rahankäytön on loputtava. Kesällä 2017 sain maksettua opintolainani pois. Lokakuussa 2017 osallistuin Varapuun järjestämään Taitavaksi rahan kanssa seminaariin. Siellä opin budjetoinnin tärkeyden. Heti kotiin päästyäni perustin verkkopankkiini useampia pankkitilejä, joille alkaisin kuukausittain siirtää rahaa; asuntosäästö, opiskelu, matkustus, puskuri, tulevat laskut ja käyttötili, joka oli näistä ainoana maksukorttiin kytketty.
Keällä 2017 olin jo saanut kerrytettyä 500 euroa asuntosäästötilille. Syksyllä aloin laittaa jokaisesta palkasta rahaa syrjään myös puskuri-, opiskelu-, ja matkustustileille, kullekin n.100 euroa/kk. Aluksi se satanen näytti hyvin yksinäiseltä, mutta tuntui hyvältä huomata, että seuraavassa kuussa summa tuplaantui. Eikä minun oikeastaan tarvinnut juurikaan tinkiä mistään. Vaatteiden oston jätin minimiin ja paria paitaa lukuun ottamatta ostin vain repun ja sadehousut työmatkapyöräilyä varten koko loppuvuotena.
Taitavaksi rahan kanssa-seminaarissa sain myös kipinän sijoittamiseen ja sijoitin viime lokakuussa 500e osakkeisiin. Sijoitusrintamalla oli pitkään sen jälkeen hiljaista, sillä aloimme suunnitella oman asunnon ostoa yhdessä nykyisen miesystäväni kanssa. Halusin, että rahat ovat mielummin tilillä, kuin kiinni osakkeissa. Sijoituksissa kun olisi ollut kyse n. ½-1 vuoden mittaisesta sijoitusjaksosta, joten olisin voinut joutua myymään osakkeet tappiolla saadakseni asuntolainaa. Nyt asunto on ostettu ja varainsiirtovero maksettu. Tässä kuussa ostin lomaosakkeen, se tietysti tarkoittaa lisää velkaa, mutta toisaalta myös vuokratuloja. Lisäksi ostin Nordenetistä osakkeita 50 eurolla.
Velkasaldoni on tällä hetkellä seuraavanlainen; puolet asuntolainastamme eli 73 500€, lomaosake 10 000€, Visa 1 065€. Käyttötilillä on 32€ ja matkustustilillä 536€ ja muilla tileillä ei tällä hetkellä ole rahaa lainkaan. Seuraava palkka on maanantaina 18.päivä. Olen kuitenkin jo maksanut kuukauden laskut ja ruokatilillä on n.80 euroa, joten nuo käyttö- ja matkustustilillä olevat rahat voin hyvin käyttää tulevaan ulkomaanmatkaan.
Nyt pitäisi sitten aloittaa uusien säästö- ja sijoitusrahastojen kerryttäminen. Haluan päästä tuohon samaan tilanteeseen, jossa olin viime syksynä ja alkuvuonna ennen nykyisen asunnon ostoa. Eli kuukausittain 150€ sekä säästö että sijoitustileille ja lisäksi 100€ matkus- ja opiskelutileille. Ennen tätä ajattelin kuitenkin maksaa tuon Visa-laskun pois, vaikka se siirtääkin säästöjen kerrytystä parilla kuukaudella. Tavoitteena on, että elokuun lopussa tuo Visa-velka on kuitattu. Siihen saakka haastan itseni pitämään kukkaron nyörit erittäin tiukalla, enkä osta yhtäkään vaatekappaletta tai kenkäparia. Ei ihan helppoa, mutta parin kuukauden päästä nähdään onko tavoitteeseen päästy!
Vanhempani eivät oikeastaan koskaan puhuneet rahasta. Joskus sen niukkuudesta kyllä riideltiin, mutta rahan puutteesta ei suoranaisesti valitettu koskaan. Jos kysyin rahaa uusiin farkkuihin, äiti saattoi vain vastata "Ei", ei hän sanonut "Ei, koska meillä ole varaa". Etenkin nyt aikuisena pieni säännöllinen viikko-tai kuukausiraha olisi mielestäni ollut hyväksi. Etenkin jos vanhemmat olisivat jo pienestä asti ohjanneet säästämään siitä osan. Nythän tilanne oli omalla kohdallani sellainen, että sain rahaa vain tuhlattavaksi jos jotakin halusin/tarvitsin. Muistan kyllä pyytäneeni vanhemmiltani pientä viikkorahaa kotitöiden tekoa vastaan, mutta he olivat sitä mieltä että lasten kuuluu muutenkin tehdä kotitöitä eikä pelkästään rahan toivossa. Heidän mielestään en edes tarvinnut rahaa mihinkään, koska saisin sitä sitten jos todella tarvitsen. Oli minulla kyllä säästöpankki, jonne vanhemmat joskus antoivat muutaman markan tiputettavaksi. Siitä miksi säästäminen on tärkeää ei sitten puhuttukaan. Niinpä en juurikaan miettinyt säästämistä enkä tiennyt miksi minun olisi kannattanut säästää.
Opiskellessani kyllä ajattelin, että aloitan säästämään kunhan olen työelämässä ja saan säännöllistä palkkaa. Aloittamisessa meni pidempään kuin ajattelin, mutta kyllähän minä välillä sainkin laitettua rahaa sivuunkin. Eron myötä kuitenkin huomasin, että osa omasta taloudestani oli tukeutunut toisen ihmisen tuloihin. Elämäntyylini- ja kulutustottumukseni tarvitsivat uuden suunnan, jotta tulisin toimeen omillani. Yllättäviä asioita voi tapahtua ja niihin tulisi valmistautua taloudellisesti. En kuitenkaan halua säästää pelkästään niitä huonoja hetkiä varten, vaan myös niitä hyviä. Siksi minulla onkin matkustus- ja opiskelutili. Opiskelutilin rahoja käytän harrastuksiin ja itseni kehittämiseen. Sieltä on maksettu mm. kirjoja, piirrustustarvikkeita, joogatunteja ja hyvinvoinnin verkkokursseja.
Säästämisellä ja sijoittamisella tavoittelenkin enemmän aikaa itselleni, jotta voin tehdä niitä asioita joista todella pidän. Elämä on kuitenkin nyt ja aion nauttia jokaisesta päivästä ja toteuttaa omia unelmiani jo tällä hetkellä enkä vasta tuonnempana.
Minkälainen on sinun taloustarinasi- mikä sai sinut innostumaan säästämisestä ja sijoittamisesta?
Aloitettuani koulun isäni perusti oman yrityksen. Parin-kolmen vuoden kuluttua yritys alkoi tehdä tulosta ja perheellämme alkoi mennä taloudellisesti paremmin. Kävimme kylpylöissä, huvipuistoissa ja ensimmäistä kertaa ulkomaillakin. Sain itse valita kaupasta mieleisiäni vaatteita. Monien muiden lasten tavoin en saanut viikkorahaa. Synttärilahjaksi saadut rahat äiti otti itselleen talteen ja osti niillä myöhemmin jotakin tarpeellista meille lapsille. Eipä siis ollut rahoja, joita olisin itse voinut säästää tai tuhlata. Kuudennella luokalla ollessani vanhempani erosivat.
Isäni jäi asumaan omakotitaloon, minä, äiti ja pikkuveljeni muutimme parin kilometrin päähän vuokrakaksioon. Raha oli jälleen hieman tiukemmassa. Yläasteellakaan en saanut säännöllistä viikko-tai kuukausirahaa. Jokaista hankintaa varten jouduin kysymään rahaa erikseen. Välillä joillekin raha-anomuksilleni sanottiin kyllä ja välillä taas ei. Yhdeksännen luokan jälkeen muutinkin jo omilleni opiskelujen vuoksi. Kävimme pankissa äidin kanssa hankkimassa minulle käteiskortin, jolla saisin nostettua automaatista käteistä, mutta jolla ei kuitenkaan voinut maksaa kaupassa. Äiti maksoi soluasuntoni vuokran ja puhelinlaskuni sekä siirsi viikottain tililleni 20-30 euroa ruokaan. Kaupassa mietinkin aina tarkkaan ostoksiani ja mitä voin sillä viikolla ostaa. Vaatteita käytiin ostamassa yhdessä yleensä pari kertaa vuodessa.
17-vuotiaana sain ensimmäisen kerran kesätöitä ja jatkoinkin samassa työpaikassa keikkailua viikonloppuisin opiskelujeni loppuun saakka. Kuukaudessa sain keikkatuloja yleensä 200-400 euroa, enkä pyytänyt äidiltä enää yhtä usein ruokarahaa, hän kuitenkin edelleen maksoi vuokrani. Jos rahaa jäi yli niin tuhlasin sen vaatekauppoihin. Valmistumisen jälkeen tein koko kesän ahkerasti töitä ja sain säästettyä rahaa ammattikorkeakouluopintoja varten.
Syksyllä 2010 muutin Kuopioon ja opiskelin siellä terveysalaa 3,5 vuotta. Kuopiossa asuessani tein töitä vain kesäisin ja säästin niistä tuloista niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi sain opintotukea ja otin opintolainaa. Elämä ei ollut kovin leveää ollut niinä vuosina, mutta ei se varmasti ollut muillakaan opiskelijoilla.
Neljä ja puoli vuotta sitten valmistuin ammattikorkeakoulusta ja siirryin työelämään. Viimeiset puoli vuotta ennen valmistumistani olin taloudellisesti todella tiukoilla, sillä olin sen vuoden kesän pelkän opintotuen ja opintolainan varassa ja sama meno tietysti jatkui aina valmistumiseeni saakka. Töiden vuoksi tuli muutto toiselle paikkakunnalle ja kahden asunnon vuokran maksu päällekkäin yhden kuukauden kohdalta sekä tietysti uuden asunnon takuuvuokran maksaminen. Töiden alkaessa tarvitsin lisäksi auton työmatkoihin. Velkaa oli siis kiitettävästi heti työuran alkaessa ja niitä hoitaessa menikin lähemmän vuosi.
Lisäksi kulutustottumukset kasvoivat nousseen tulotason myötä. Ruokakaupassa en enää jaksanut kulkea laskin kädessä ja tutkailla hintoja kovinkaan tarkasti. Vuosien pihistelyn jälkeen olin mielestäni myös ansainnut vihdoinkin uusia vaatteita, ripsienpidennykset ja säännölliset kampaajakäynnit. Ulkomaanmatkoja tuli myös tehtyä säännöllisesti 1-2 kappaletta per vuosi. Säästöön ei jäänyt mitään, olinhan opiskeluvuosina tottunut siihen, että tili on kuun lopussa tyhjä.
Vuosi valmistumisen jälkeen havahduin siihen, että haluan rahaa säästöönkin. Oman asunnon ostaminen alkoi tuntua myös ajankohtaiselta ja niinpä menin silloisen miesystäväni kanssa pankkiin. Perustimme ASP-tilin ja sovimme pankin kanssa, että kuukausittain kummankin tililtä tehdään veloitus ASP-tilille. Vuonna 2016 ostimmekin sitten täysin remontoitavan omakotitalon. Meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta talon remontoinnista ja olimme arvioineet työmäärän ja budjetin aivan pieleen. Suhteemme päättyi eroon ennen kuin remontti edes valmistui. En siis koskaan muuttanut tuohon kyseiseen taloon vaan jäin asumaan vuokra-asuntoon.
Remonttilaskuja tuli kuitenkin joka suunnasta ja maksoinkin niitä yhdessä entisen miesystävän kanssa erosta huolimatta. Samaan aikaan kun yritin totutella yhden hengen talouteen ja ostaa tarvittavia huonekaluja. Suurimman osan remonttikuluista sain katettua säästöillä, mutta osan maksoin Visalla. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut kyllä mennä pankkiin pyytämään matalampi korkoista käyttölainaa, mutta tuossa vaiheessa olin henkisesti aivan liian uuvuksissa tehdäkseni taloudellisesti järkeviä ratkaisuja.
Olin siis veloissani ja vastasin nyt kuukausittain itse kaikista kuluistani. Kuukausittain lyhensin sekä opintolainaa että Visa-laskua sekä ostamieni huonekalujen kuukausieriä. Muuttuneesta tilanteestani huolimatta, en myöskään lopettanut vaatteiden tilailua netistä. Nythän minä niitä vasta tarvitsinkin; näyttääkseni muille kuinka hyvin minulla menee, vaikka todellisuudessa olin aivan rikki. Lopputuloksena aina vain lisää velkoja.
Hiljalleen aloin päästä jaloilleni eron jälkeen ja ajattelin, että tämän päättömän rahankäytön on loputtava. Kesällä 2017 sain maksettua opintolainani pois. Lokakuussa 2017 osallistuin Varapuun järjestämään Taitavaksi rahan kanssa seminaariin. Siellä opin budjetoinnin tärkeyden. Heti kotiin päästyäni perustin verkkopankkiini useampia pankkitilejä, joille alkaisin kuukausittain siirtää rahaa; asuntosäästö, opiskelu, matkustus, puskuri, tulevat laskut ja käyttötili, joka oli näistä ainoana maksukorttiin kytketty.
Keällä 2017 olin jo saanut kerrytettyä 500 euroa asuntosäästötilille. Syksyllä aloin laittaa jokaisesta palkasta rahaa syrjään myös puskuri-, opiskelu-, ja matkustustileille, kullekin n.100 euroa/kk. Aluksi se satanen näytti hyvin yksinäiseltä, mutta tuntui hyvältä huomata, että seuraavassa kuussa summa tuplaantui. Eikä minun oikeastaan tarvinnut juurikaan tinkiä mistään. Vaatteiden oston jätin minimiin ja paria paitaa lukuun ottamatta ostin vain repun ja sadehousut työmatkapyöräilyä varten koko loppuvuotena.
Taitavaksi rahan kanssa-seminaarissa sain myös kipinän sijoittamiseen ja sijoitin viime lokakuussa 500e osakkeisiin. Sijoitusrintamalla oli pitkään sen jälkeen hiljaista, sillä aloimme suunnitella oman asunnon ostoa yhdessä nykyisen miesystäväni kanssa. Halusin, että rahat ovat mielummin tilillä, kuin kiinni osakkeissa. Sijoituksissa kun olisi ollut kyse n. ½-1 vuoden mittaisesta sijoitusjaksosta, joten olisin voinut joutua myymään osakkeet tappiolla saadakseni asuntolainaa. Nyt asunto on ostettu ja varainsiirtovero maksettu. Tässä kuussa ostin lomaosakkeen, se tietysti tarkoittaa lisää velkaa, mutta toisaalta myös vuokratuloja. Lisäksi ostin Nordenetistä osakkeita 50 eurolla.
Velkasaldoni on tällä hetkellä seuraavanlainen; puolet asuntolainastamme eli 73 500€, lomaosake 10 000€, Visa 1 065€. Käyttötilillä on 32€ ja matkustustilillä 536€ ja muilla tileillä ei tällä hetkellä ole rahaa lainkaan. Seuraava palkka on maanantaina 18.päivä. Olen kuitenkin jo maksanut kuukauden laskut ja ruokatilillä on n.80 euroa, joten nuo käyttö- ja matkustustilillä olevat rahat voin hyvin käyttää tulevaan ulkomaanmatkaan.
Nyt pitäisi sitten aloittaa uusien säästö- ja sijoitusrahastojen kerryttäminen. Haluan päästä tuohon samaan tilanteeseen, jossa olin viime syksynä ja alkuvuonna ennen nykyisen asunnon ostoa. Eli kuukausittain 150€ sekä säästö että sijoitustileille ja lisäksi 100€ matkus- ja opiskelutileille. Ennen tätä ajattelin kuitenkin maksaa tuon Visa-laskun pois, vaikka se siirtääkin säästöjen kerrytystä parilla kuukaudella. Tavoitteena on, että elokuun lopussa tuo Visa-velka on kuitattu. Siihen saakka haastan itseni pitämään kukkaron nyörit erittäin tiukalla, enkä osta yhtäkään vaatekappaletta tai kenkäparia. Ei ihan helppoa, mutta parin kuukauden päästä nähdään onko tavoitteeseen päästy!
Vanhempani eivät oikeastaan koskaan puhuneet rahasta. Joskus sen niukkuudesta kyllä riideltiin, mutta rahan puutteesta ei suoranaisesti valitettu koskaan. Jos kysyin rahaa uusiin farkkuihin, äiti saattoi vain vastata "Ei", ei hän sanonut "Ei, koska meillä ole varaa". Etenkin nyt aikuisena pieni säännöllinen viikko-tai kuukausiraha olisi mielestäni ollut hyväksi. Etenkin jos vanhemmat olisivat jo pienestä asti ohjanneet säästämään siitä osan. Nythän tilanne oli omalla kohdallani sellainen, että sain rahaa vain tuhlattavaksi jos jotakin halusin/tarvitsin. Muistan kyllä pyytäneeni vanhemmiltani pientä viikkorahaa kotitöiden tekoa vastaan, mutta he olivat sitä mieltä että lasten kuuluu muutenkin tehdä kotitöitä eikä pelkästään rahan toivossa. Heidän mielestään en edes tarvinnut rahaa mihinkään, koska saisin sitä sitten jos todella tarvitsen. Oli minulla kyllä säästöpankki, jonne vanhemmat joskus antoivat muutaman markan tiputettavaksi. Siitä miksi säästäminen on tärkeää ei sitten puhuttukaan. Niinpä en juurikaan miettinyt säästämistä enkä tiennyt miksi minun olisi kannattanut säästää.
Opiskellessani kyllä ajattelin, että aloitan säästämään kunhan olen työelämässä ja saan säännöllistä palkkaa. Aloittamisessa meni pidempään kuin ajattelin, mutta kyllähän minä välillä sainkin laitettua rahaa sivuunkin. Eron myötä kuitenkin huomasin, että osa omasta taloudestani oli tukeutunut toisen ihmisen tuloihin. Elämäntyylini- ja kulutustottumukseni tarvitsivat uuden suunnan, jotta tulisin toimeen omillani. Yllättäviä asioita voi tapahtua ja niihin tulisi valmistautua taloudellisesti. En kuitenkaan halua säästää pelkästään niitä huonoja hetkiä varten, vaan myös niitä hyviä. Siksi minulla onkin matkustus- ja opiskelutili. Opiskelutilin rahoja käytän harrastuksiin ja itseni kehittämiseen. Sieltä on maksettu mm. kirjoja, piirrustustarvikkeita, joogatunteja ja hyvinvoinnin verkkokursseja.
Säästämisellä ja sijoittamisella tavoittelenkin enemmän aikaa itselleni, jotta voin tehdä niitä asioita joista todella pidän. Elämä on kuitenkin nyt ja aion nauttia jokaisesta päivästä ja toteuttaa omia unelmiani jo tällä hetkellä enkä vasta tuonnempana.
Minkälainen on sinun taloustarinasi- mikä sai sinut innostumaan säästämisestä ja sijoittamisesta?
Kommentit
Lähetä kommentti